© 2016 Pasi Autio

http://pasiautio.fi/files/gimgs/th-47_AaneniMinunK1.jpg
http://pasiautio.fi/files/gimgs/th-47_AaneniAarne1.jpg
http://pasiautio.fi/files/gimgs/th-47_AaneniDuetto.jpg
http://pasiautio.fi/files/gimgs/th-47_171554575.jpg

Ääneni, otteeni, muistoni, aikani
- Liikkuvaa kuvaa ja ääntä
15.1.-21.2.2016
MUU Galleria

Ääneni, otteeni, muistoni, aikani – Näyttelyn videoteosten lähtökohtana on ollut ihmisen mielen ja ympäröivän todellisuuden kohtaaminen, vuorovaikutus ja erillisyys. Tarkoitukseni on ollut käsitellä teeman käsiteparia liikkuvan kuvan ja äänen avulla siten, että kuvan edustaessa ulkoista todellisuutta kertoo ääni taas mielen sisäisestä maailmasta, ja päinvastoin. Muuttamalla kuvan ja äänen suhdetta, olen pyrkinyt valottamaan mielen ja ulkoisen todellisuuden yhteyttä eri tavoin.

Jokaisella näyttelyn teoksella on kuitenkin oma maailmansa, omat viittauksensa ja ne ovat kuvalliselta ilmaisultaan erilaisia. Osassa teoksista on arkisia ja realistisia, henkilön näköhavaintoon viittaavia kuvia, kun taas toisissa teoksissa on abstrakteja kuvia pimeydestä, jossa valon avulla esiin ilmestyy näkyjä, jotka taas viittaavat enemmän henkilön muistoihin, assosiaatioihin tai ajatuksiin. Nämä pimeydessä kuvatut videot häilyvät tunnistettavuuden ja tunnistamattomuuden välillä.

Näyttelyni ääripäiden, päivänvalon ja pimeyden, väliin sijoittuu Duetto -niminen teos joka on videokuvattu Camera obscuran (lat. pimeä huone) avulla. Siinä pienestä reiästä tuleva valo piirtää ylösalaisin olevan liikkuvan kuvan ulkonäkymästä pimeän tilan takaseinälle, sekä sen sisällä olevan henkilön kasvoille. Dueton henkilö käy vuoropuhelua ulkonäkymässä olevan toisen henkilön kanssa, tai se jää epäselväksi, onko kyseessä yksi ja sama henkilö eri-ikäisinä, vai kenties isä ja poika, tai jonkinlainen muistamistapahtuma, jota henkilö käy mielessään läpi?

Minun kannettava huoneeni –teoksessa kuvataan pienoismallihuonetta joka tuntuu irtautuneen olinpaikastaan, lähteneen ajelehtimaan ja ajautuneen merenrannalle. Huone vaikuttaa allegorialta henkilöstä, joka on kadottanut otteensa elämästään. Aarnen ikkuna –teoksessa taas vuorottelevat lähikuvat iäkkään miehen kasvoista sekä näkymät kerrostalon ikkunasta näkyvästä parkkipaikasta, jossa vuodenajat vaihtuvat. Mies makaa sängyn päällä hetkeltä vaikuttavan ajan ja katsoo kohti ikkunasta tulevaa valoa. Hän kommentoi näkymässä olevia pieniä tapahtumia, ja nämä kommentit tuntuvat kuvailevan myös yhtälailla hänen omaan tilaansa kuten:”Vasen puoli liikkuu, mutta onko oikea halvaantunut?”

Vaikka näyttelyn tunnelma onkin melankolinen, ja sitä leimaa luopumisen ja väliaikaisuuden tunne mihin näyttelyn nimikin Ääneni, otteeni, muistoni, aikani viittaa, toivon sen silti rönsyilyssään ja rehevyydessään muistuttavan elämän monipuolisuudesta, yllätyksellisyydestä ja rikkaudesta.

Näyttelyäni ja työskentelyäni ovat tukeneet:
Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto
Helsingin kaupunki
Suomen Kulttuurirahasto
Suomen Kulttuurirahasto Uudenmaan rahasto
Taiteen edistämiskeskus
Taiteen edistämiskeskus Uusimaa

My Voice, My Grip, My Memories, My Time
- moving image and sound
15 Jan – 21 Feb 2016
MUU Gallery

My Voice, My Grip, My Memories, My Time consists of videos that take as their starting point the dynamic between the human mind and the environment – their encounter, interaction and separateness. In my exploration of the dual concepts of the theme, I use moving image and sound so that when an image represents external reality, the voice represents the internal reality of the mind, and vice versa. Through the alteration of the relationship between image and sound, I have sought to illuminate the connection between the mind and external reality in different ways.

Every work in the exhibition has its own world, however, its own references and its distinct visual idiom. Some of the works are prosaic and realistic images referencing the visual observations of a person, others consist of abstract images of darkness in which light is used to conjure up visions that allude to the person’s memories, associations or thoughts. Shot in the dark, these videos hover between recognisability and unrecognisability.
Between the extremes in the show – daylight and darkness – is a work called Duet, which was videoed with a camera obscura (Latin for ‘dark room’). In a camera obscura, light entering the camera through a tiny hole draws an upside image of the outside view on the back wall of a dark room, and on the face of the person in the room. The person in Duet converses with a person in the outside view, although it remains unclear whether the two individuals are in fact one and the same person at different ages, or perhaps father and son, or even some kind of a memory event going through the mind of the protagonist.

My Portable Room is a video of a miniature room that seems to have detached itself from its location and have come adrift, coming to rest on the shore of the sea. The room seems like an allegory of a person who has lost their grip on life.

Aarne’s Window alternates between close-ups of an old man and views of a parking lot seen from a window in a highrise building, with the seasons changing. A man lies on a bed for a time that seems like a moment, looking towards the light from the window. He comments on tiny events happening in the view, and these comments in turn seem to describe also his own condition, such as “The left side is moving, but is the right side paralysed?”

Although the mood of the exhibition is melancholy and characterised by a sense of resignation and transience, just as the title of the show, My Voice, My Grip, My Memories, My Time, seems to suggest, I nevertheless hope that in its meanderings and exuberance it would remind the viewer of the diversity of life, its surprises and abundance.

The exhibition is supported by Alfred Kordelin Foundation, The Finnish Cultural Foundation, Finnish Cultural Foundation, Uusimaa Regional fund, Arts Promotion Centre Finland, Arts Promotion Centre Finland Uusimaa Region